AILI TAHKOLAN 80-VUOTIS JUHLAPÄIVÄ

AILI TAHKOLAN 80-VUOTISPÄIVÄT KUUSAMOSSA

 

Aili Ilma Tahkolan, os. Eksymä, 80-vuotispäiviä vietettiin 4.4.2004 Kuusamossa. Aili edustaa Anna-Reeta ja Matti Eksymän sukua kolmannessa polvessa. Ailin isä, Kalle Eksymä, oli Anna-Reetan ja Matin vanhin lapsi. Aili on Kallen ja Sofian, os. Kela, vanhin tytär kymmenestä lapsesta. Hän on suvun kolmanneksi vanhin jäsen. Suvun vanhin, Ailin täti, 93-vuotias Iida Törmänen, oli arvostettuna vieraana juhlissa.  Hän on ainoa elossa oleva Anna-Reetan ja Matin lapsista. Suvun toiseksi vanhin on 83-vuotias Martta Eksymä, Matias Eemeli ja Aino Eksymän tytär. Eemeli Eksymä oli Anna-Reeta ja Matti Eksymän toiseksi vanhin lapsi.

 

Aurinko kimmelsi kirkkaana keväthangilla ja lämpötila kipusi reippaasti plussan puolelle sonnustautuessamme juhlaa varten. Tytär Tuija tuli auttamaan Ailia pukemisessa ja hiusten laitossa. Aili selviytyy tavallisesti itsenäisesti arkiaskareistaan, mutta näin juhlapäivänä tarvittiin hiukan apua, että juhlapuku istuisi nätisti ja luonnonkihara poninhäntä saataisiin sopivasti järjestykseen.

 

Juhlat pidettiin Hotelli Kuusamossa. Pojat Tauno ja Risto ohjasivat vieraat Muikku-Siika-kabinettiin, jossa Aili istui vastaanottamassa onnittelijoita. Vieraita oli noin 80. Omasta perheestä oli paikalla kaikki 8 lasta, 2 miniää ja 5 vävyä. Lapsenlapsista, joita on yhteensä 19, oli saapunut mummon juhliin 15. Sukulaisia oli sekä Eksymän että Tahkolan suvuista. Lisäksi oli ystäviä ja entisiä naapureita Tahkolanrannalta ja nykyisiä naapureita Kuusamon keskustasta.

 

Ohjelmassa oli runoja ja yhteislaulua. Ailin muistelmia katseltiin videolta. Videolla Aili kertoi sodan alkamisesta ja evakkoajoista tyttärentyttärensä Tiinan haastattelemana. Tarjolla oli kuusamolaisia herkkuja, alkupala puffettipöydästä ja Lapin ukon keitto pöytiin tarjoiltuna. Lopuksi juotiin tietysti kakkukahvit ja maisteltiin leipäjuustoa, muita leivonnaisia ja hedelmiä. Lahjaksi Aili sai mm. Eksymän sukuseuralta koillismaalaista keramiikkaa ja tytär Merjan maalaman öljyväritaulun Rukalan talosta, jossa Aili asui perheineen yli 20 vuotta. Nykyisin talossa asuu Ailin tytär perheineen.

 

Juhlien loppupuolella Ailia valokuvattiin ahkerasti. Mieluisia kuvia päivänsankarille oli kuva, jossa Aili istuu suvun vanhimman, Iidan Törmäsen, kanssa sekä kuva, jossa ovat Ailin miniävuosien tärkeät henkilöt, Elma Tahkola ja Hilda Aikkila.

 

Aili jaksoi hyvin ja nautti syntymäpäivistään. Hän oli ilahtunut vieraiden määrästä ja hänestä oli mukavaa tavata sukulaisia ja tuttavia, sellaisiakin, joita nykyisin harvemmin tapailee. Aili kiittää kaikkia, jotka osallistuivat syntymäpäiville ja myös niitä, jotka ovat käyneet onnittelemassa kotona tai lähettäneet tervehdyksen postitse.

 

( juhlapäivän tapahtumat kirjasi Anne Toivanen, Ailin tytär)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MUMMORÄPPI

 

Ei oo markkoja taskussa,

on hällä euroja lompsassa.

         Kuuden kertotaulu toimii sujuvasti,

         kun rahanarvo muuttuu mummonmarkaksi.

 

Terveys onpi sitä ja tätä.

Mutta järki ei mummoa jätä.

         Vielä hän menneet hyvin muista,

ajassa pyssyy ja juttu se luistaa.

 

Kuulo on huono eikä näkökyky hyvä.

Vielä on kuitenkin tiedonhalu syvä.

         Kyllä on mukavaa kuulostella lapset,

         vaikka päässä hapsottaa harmaahapset.

 

Mielessä Eksymän ukkojen vitsit,

vaikka on täytynyt jättää pitsi.

         Ruuan suhteen on hyvin ranttu.

Mahalle ei sovi kaali eikä lanttu.

 

Vävyille keksinyt on lempinimet somat,

kaikille kuudelle melkein ikiomat.

         Paras vävy, ranttu vävy, tarkka vävy- juu,

         päivänsäde, puuhavävy, vielä yksi muu.

 

Miniöitä hoikkanilkkasiksi kehhuu,

lapsille tarjoo karkkii ja mehhuu.

         Hössötys ei lopu kukkien kanssa.

         Niitä on ruukuissa ja maljakoissa.

 

Uusia vaatteita jaksaa ihastella,

uudessa mekossa hienona tepastella.

         Vaatteet on aina kiinnostaneet,

         ompelutaidot vain rapistuneet.

 

Tässä me toivotamma vanhuutta hyvvää!,

Kumartaa tahdomme kunnolla ja syvvään.

         Onhan se se ihan mahtavaa,

         kun kaheksankymppiä täyttää saa.

                              

(Anne Toivanen)

 

 

 

 

 

Unohda pilviset päivät,

mutta älä aurinkoisia tunteja.

Unohda hetket ikävät,

mutta älä hetkiä voitettuja.

 

Unohda virheet,

joita ei voi korjata,

mutta älä erehdysten tuomaa oppia

.

Unohda epäonni,

joka täytyi kohdata,

mutta älä aikaa,

jolloin onni alkoi potkia.

 

Unohda päivät,

jotka olet ollut yksin,

mutta älä kohtaamaasi

hymyilevää kulkijaa.

 

Unohda suunnitelmat,

jotka eivät toimineet,

mutta älä koskaan unohda

kantaa mielessäsi unelmaa.

 

(Eilan esittämä tuntemattoman tekijän runo)